5G tuo digiloikan maaseudulle – ja muut digi-iltasadut

Kannattaa olla tarkkana, kun 5G:tä tarjotaan digiloikan tuojaksi maaseudulle. Määrä dataa, joka liikkuu mobiiliverkoissamme, ennustetaan kasvavan 150-kertaiseksi nykyisestä vuoteen 2030 mennessä. Fysiikan lait sanelevat tietoliikenneverkkojen datakaton, vaikka operaattorit lupaavat omia. Olemme jo rajoilla. Verkkojen tiedonsiirtokapasiteettia on lisättävä. Kuin myös niiden toimintavarmuutta. 5G ei ole ratkaisu näihin tarpeisiin. Myös 5G-verkot edellyttävät valokuituverkkoa toimiakseen. Mitä tarvitaan, on poliittista tahtoa investoida tulevaisuuteen ja luotettavaan, toimintavarmaan ja skaalautuvaan digitaaliseen infraan (lue valokuitu) alueille, jonne se ei markkinaehtoisesti rakennu. Vaihtoehtona on digisyrjäytymisen kasautuminen. Alueellisen, paikallisen ja kansalaisten digitaalisen eriarvoisuuden eneneminen. Onko meillä siihen varaa?

”5G tuo digiloikan maaseudulle” on pelkkää markkinointiviestintää

Ei, 5G ei tuo digiloikkaa maaseudulle – tai maaseuduille. Digiloikka on riippuvainen monesta osatekijästä: toimintavarmasta digitaalisesta infrastruktuurista, erilaisista toisiaan täydentävistä infrastruktuureista, eri osapuolten digitaidoista ja -osaamisesta, e-palvelutuotannosta ja sen käyttötuesta, investoinneista edellä mainittuihin sekä lainsäädännöstä ja sen soveltamisesta. Ennen kaikkea se on kiinni poliittisesta tahdosta hoitaa perusasiat kuntoon.

Tärkeä huomio, jonka tulee tiedostaa, on tämä: Käytännössä 5G-verkkoja tulee olemaan kahta erilaista, joista yksi on käytännössä sama kuin 4G. Toisin kuin tuo vallankumouksellinen 5G, tämä ei rakennu korkeimmille taajuusalueille vaan 700 MHz:n taajuusalueelle, joka ei ole varsinainen 5G-kaista. Kaista on maantieteellisesti kattava, mutta kapea ja tiedonsiirtokapasiteetti jatkossakin rajallinen.

Varsinaiset 5G-verkot rakentuvat korkeammille taajuusalueille, joiden heikkoutena on erittäin rajattu peittoalue. Tukiasemaverkon tiheys on sadoissa metreissä. On selvä, että nämä vallankumoukselliset verkot eivät rakennu maaseuduille. Tämä todetaan selvästi myös liikenne- ja viestintäministeriön julkaisemassa Digitaalisen infrastruktuurin strategiassa. Nämä verkot rakentuvat suurimpiin kaupunkeihin, liikenteen pääväylien solmukotiin, sairaaloihin, teollisuusalueille ja satamiin: Maantieteellisesti rajatuille alueille, jossa käyttäjämäärä on suuri.

Mobiililiittymien ja verkkojen markkinointi on kovaa peliä. On oltava valppaana, erityisesti maaseuduilla, joilla 4G-verkossa on edelleen merkittäviä katvealueita (LVM 20.12.2017) ja missä valokuituliittymää ei käytännössä ole markkinaehtoisesti saatavilla. Viime vuonna Elisa yritti markkinoida omia liittymiä 5G-liittyminä, mutta siihen puuttui kuluttaja-asiamies (24.7.2018). Toissa viikolla DNA soitti Nivalaan potentiaaliselle asiakkaalle ja yritti myydä hänelle 5G-liittymää, ostotapahtumaa ei syntynyt. Kuluttaja tiesi myyjää paremmin.

”Suomesta digitalisaation kärkimaa” – kun Gigabit-yhteiskunnan edellytykset kohdillaan myös maaseutualueilla

”Digisyrjäytymistä on ehkäistävä valokuidulla”. Tämä valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan puitteissa rahoitetun Smart Countryside –hankkeen politiikkasuositus on otettava vakavasti käsittelyyn, mikäli halutaan turvata kaikille kansalaisille, asuinpaikasta riippumatta, yhdenvertaiset julkiset digitaaliset palvelut. Onhan valtioneuvosto päättänyt julkisten palveluiden digitaalisesta ensisijaisuudesta vuodesta 2022. Tärkeää on myös luoda yrityksille tasa-arvoiset mahdollisuudet sijaintipaikasta riippumatta.

Tässä yhteydessä on tärkeä tunnistaa seuraavat asiat:

1)  Valokuiturakentaminen on valikoivaa. He, jotka hyötyisivät eniten toimivasta ja luotettavasta valokuituyhteydestä ovat jäämässä sen ulkopuolelle. Eriytymistä tapahtuu myös alueiden ja, jopa kylien sisällä (Luoto 2016).  

2) Olemme EU28:sta sijalla 27, kun tarkastelussa on seuraavan sukupolven kiinteiden tietoliikenneyhteyksien liitettävyys maaseudulla. Vaikka Suomi suoriutuu hyvin nopean mobiililaajakaistan liitettävyydessä ja hyödynnettävyydessä, on valokuidun rakentumisessa harvaan asutuille alueille parannettavaa. Hyviä tuloksia voitaisiin EU-komission näkemyksen mukaan saada erityisesti rakentamista edistävän rahoituksen saatavuutta parantamalla (Euroopan komissio 2017).

3) Olemme EU 28:sta sijalla 28 kun tarkastelussa on 30 Mbit/s nopeudella toimivien laajakaistayhteyksien kattavuus maaseutualueilla kokonaiskattavuuteen verrattuna. Ero näiden välillä konkretisoi rakenteellista, alueellista digisyrjäytymistä. (Euroopan tilintarkastus tuomioistuin 2018)

4) Maaseudulla liikkuu enemmän väkeä, kuin mitä tilastot antava ymmärtää. Monipaikkaisuutta ei tilastoida. Suomalaisista vapaa-ajan asukkaista 91 % (2,2 miljoonaa henkilöä) asuu säännöllisesti maaseudulla vapaa-ajan asunnollaan (Pitkänen, Strandell 2018). Tämä monipaikkaisuus vaikuttaa myös mobiiliyhteyksien ruuhkautumiseen maaseutualueilla (Honkaniemi, Luoto 2016).

5) Fysiikan lait sanelevat, miten paljon dataa voimme siirtää mobiiliverkoissa. Datan määrä kasvaa eksponentiaalisesti – myös maaseutualueilla – ja 4G-verkkojen kapasiteetti on rajallinen, kuten myös 700 MHz:n alueelle rakentuvat 5G-verkkojen (Shannon).


Digikeskusteluun tarvitaan laajempaa näkökulmaa ja innovatiivisempaa lähestymistapaa

Datan liikkuminen ongelmitta mobiiliverkoissa voidaan turvata siirtämällä suurimman osan datasta kiinteään valokuituverkkoon. Näin on jo tehty muissa pohjoismaissa. Useassa maassa valokuitu katsotaan myös kriittisenä infrana ja mobiiliverkot täydentävänä infrana.

Ruotsissa tapahtui suuri muutos vuonna 2013. Operaattorit ilmoittivat rehellisesti, että mikäli asiakkaat haluavat katsoa 4K HD-TV:tä jatkossakin, tulee heidän hankkia kiinteä yhteys: valokuituyhteys. Muutos herätti vastarintaa, mutta useat tutkimukset osoittavat, että valokuituasiakkaat ovat muita tyytyväisempiä ja myös aktiivisempia ottamaan uusia e-palveluita käyttöön (Rise Acreo, Wik Consult 2018). Valokuitu vauhdittaa paitsi digikansalaisuuden kehittymistä myös yritystoimintaa ja digitalouden kehittymistä (Rise Acreo).

Bonuksena kaikessa tässä valokuituinfra on myös ilmastoystävällisempi valinta! Sen hyödyntäminen aiheuttaa tutkimuksen mukaan 88 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä muihin tekniikkoihin verrattuna (Wik Consult 2018, Baliga ym. 2011).

Lopuksi. Mikäli 5G-verkkoja halutaan aidosti rakentaa valtakunnan tasolla, olisi se mahdollista antamalla yrityksille (esim. maatalousyrityksille) ja paikallisille operaattoreille lupa asentaa oma paikallinen 5G-verkko, mikäli yrityksen toimipaikassa on valokuituliittymä. Lupakäytäntö tulisi olla kevyt. Lainsäädännössä voisi olla sama logiikka kuin elintarvikelainsäädännössä: Mitä pienempimuotoinen toiminta, mitä pienemmät riskit, sitä kevyempi byrokratia. Korkeamman MHz:n rakennetut 5G-verkot eivät aiheuta verkkohäirintää, sillä ne ovat erittäin paikallisia. Tämä vauhdittaisi maaseudun digiloikkaa, jossa on paljon ”big data”-toimintaa. Tämä vaatii kuitenkin edelleen panostuksia kattavan valokuituverkon rakentamiseen sekä uutta innovatiivista otetta politiikkaan.  

Lue alkuperäinen artikkeli kokonaisuudessaan osoitteessa www.maaseutupolitiikka.fi

Kirjoittajat:

Antonia Husberg, Maaseutupolitiikan hanke- ja viestintävastaava, Maa- ja metsätalousministeriö

Marianne Selkäinaho, Maaseutuylitarkastaja Maa- ja metsätalousministeriö

Lähteet:

Antikainen J. ym. 2017. Smart Countryside. Maaseudun palveluiden kehittäminen ja monipuolistaminen digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 9/2017.

Arnold ym. The socio-economic impact of FTTH. Wik Consultant. FTTH Council Report.

Euroopan tilintarkastus tuomioistuin 2018. Erityiskertomus nro 12. Laajakaista EU:n jäsenvaltioissa: edistymistä tapahtunut, mutta kaikkia Eurooppa 2020 strategian laajakaistatavoitteita ei saavuteta.